Aiheenasyopa
Yleiset käyttöehdot Tietosuojalausunto Julkaisuoikeus
Hoitovaihtoehdot

Keskeisiä suolistosyövän hoidon tavoitteita ovat taudin varhainen toteaminen, hyvä leikkaushoito, optimaalinen liitännäissolusalpaaja- ja lääkehoito sekä hyvän elämänlaadun turvaaminen hoitojen jälkeen.

Paksu- ja peräsuolen syöpäcloseSyöpäSyöpä on elimistön solujen hallitsematonta kasvua. Syöpä muodostaa yleensä kasvaimen eli epänormaalin kudosmassan, joka syntyy solujen jakautuessa useammin kuin niiden pitäisi. Syöpäkasvaimet voivat levitä elimistön uusiin osiin etäpesäkkeiden avulla.ä hoidetaan seuraavilla tavoilla:

  • leikkaus
  • sädehoitocloseSädehoitoSyövänhoito, jossa kasvainkudokseen kohdistetaan ionisoivaa säteilyä. Tarkoituksena on tuhota kasvainkudosta. Joskus sädehoitoa annetaan myös hyvänlaatuisiin tiloihin, esimerkiksi kivun hoitoon.
  • lääkehoito; solunsalpaajat ja biologiset hoidot
  • oireiden mukainen hoito

Leikkaus

Sekä paksu- että peräsuolisyövän hoidossa leikkaus on hoidon kulmakivi.

Paikallinen vain suolen seinämässä oleva suolistosyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkauksessa poistetaan kasvaimen koon ja sijainnin mukaan suolta osittain tai koko paksu- ja peräsuoli. Leikkauksen yhteydessä poistetaan myös lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Leikkauksen yhteydessä saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.

Ennen leikkausta

Peräsuolisyövässä annetaan usein sädehoitoa ennen leikkausta. Jos on kyseessä pienehkö poistettavissa oleva syöpä, annetaan ainoastaan sädehoitoa. Lähikudoksiin edenneessä peräsuolisyövässä annetaan sekä säde- että solunsalpaajahoitocloseSolunsalpaajahoitoSolunsalpaajahoito eli sytostaattihoito on lääkehoito, jota käytetään syöpäsolujen tuhoamiseen.a. Säde- ja solunsalpaajahoidon tavoitteena on pienentää leikattava kasvaincloseKasvainEpänormaali kudosmassa, joka syntyy solujen jakautuessa enemmän kuin niiden pitäisi tai jos solut eivät kuole niin kuin niiden pitäisi. Kasvaimet saattavat olla hyvänlaatuisia eli benignejä tai pahanlaatuisia eli maligneja (syöpä). Kasvaimia voidaan myös kutsua neoplasmoiksi. .

Liitännäissolusalpaajahoito leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa kutsutaan liitännäissolunsalpaajahoidoksi (solusalpaajahoito= kemoterapia, sytostaattihoito). Solusalpaajahoitoihin perustuvan lääkehoidon tavoitteena on eliminoida leikkauksesta mahdollisesti jääneet pahanlaatuiset solut, pienentää kasvaimen kokoa ja/tai hidastaa syövän etenemistä. Solusalpaajahoitoa käytetään useimmiten leikkaushoidon jälkeen, ja siinä käytettävät lääkeaineet riippuvat syövän levinneisyydestä. Solusalpaajahoidoissa käytetään joko yhtä tai useamman lääkeaineen yhdistelmää. Syy yhdistelmähoidon käyttöön on se, että ne estävät eri vaikutusmekanismeilla syöpäsolujen jakautumista.

Sädehoito

Sädehoitoa ei rutiininomaisesti käytetä paksusuolensyövän hoidossa, sillä sen kohdentaminen oikeaan kohtaan on melko vaikeaa, ja siksi sen aiheuttamat haitat ovat useimmissa tapauksissa hyötyjä suuremmat. Poikkeuksena ovat kuitenkin peräsuolen alueella olevat kasvaimet sekä kasvaimet, joissa leikkauksesta ei ole apua suuren koon tai voimakkaan kiinnittymisen vuoksi. Tällaisissa tapauksissa paikallista sädehoitoa voidaan hyödyntää hyvin tuloksin.

Lääkehoidot

  • Solusalpaajahoidot
  • Biologiset hoidot

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien solujen toimintoja. Ne häiritsevät solunjakautumista. Varsinkin runsaasti jakautuvat solut kärsivät solusalpaajista suhteellisesti enemmän kuin normaalit kudokset, jotka toipuvat nopeammin.

Solunsalpaajat aiheuttavat usein myös haittavaikutuksia, joista yleisimpiä ovat pahoinvointi ja karvojen lähtö. Elimistön puolustuskyky saattaa myös heiketä, kun veren valkosolut vähenevät hoidon seurauksena.

Solunsalpaajien annostelu ja käyttö

Solunsalpaajat annostellaan useimmiten suoraan laskimoon. Joitakin solunsalpaajia voidaan annostella suun kautta, valtimoverenkiertoon tai suoraan kohde-elimeen. Solunsalpaajat leviävät miltei kaikkialle elimistöön. Ne vaurioittavat suuria kasvaimia ja tuhoavat pieniä, näkymättömiä syöpäpesäkkeitä.

Annostelu suhteutetaan potilaan kokoon ja muihin sairauksiin, mm. maksan ja munuaisten toimintakykyyn. Solunsalpaajia annetaan useimmiten parin kolmen lääkkeen yhdistelminä, koska halutaan vaikuttaa syöpäsoluihin eri mekanismeilla. Samalla yhdestä lääkkeestä aiheutuvat haittavaikutukset vähenevät, kun kyseistä lääkettä voidaan antaa hieman pienempiä annoksia. Solunsalpaajat annostellaan useimmiten 2 – 4 viikon jaksoissa toistuvasti 4 – 6 kuukauden ajan.

Solunsalpaajien haittavaikutukset

Solunsalpaajien vaikutus syöpäsoluihin ja elimistöön riippuu annoksen suuruudesta. Pienillä annoksilla ei saada syöpäsolujen jakautumista loppumaan eikä saavuteta toivottua tehoa. Useimmiten solunsalpaajia annetaankin niin suurina annoksina, jolloin haittavaikutuksia on paljon. Eri solunsalpaajat aiheuttavat hyvin erityyppisiä ja eriasteisia haittoja ja myös potilaiden välillä on suuria eroja.

Tyypillisiä, lähes kaikkiin solunsalpaajiin liittyviä haittavaikutuksia ovat kuvotus, pahoinvointi ja oksentelu. Tämä on fysiologinen mekanismi, jonka tarkoitus on suojata elimistöä myrkyllisiltä aineilta. Pahoinvointia voidaan lievittää useilla lääkeaineilla.

Koska solunsalpaajat estävät terveiden kudosten solunjakaantumisia, vaurioituvat herkimmin kudokset, joissa on paljon aktiivista solunjakautumista. Tällaisia ovat mm. luuydin, limakalvojen tyvisolut, karvatupen solut ja joskus ihon ja kynsien tyvisolut. Limakalvovaurioista voi seurata ripulia tai suun, nielun ja ruokatorven tulehduksia. Hyvä suuhygienia, hampaiden hoito ja harjaaminen sekä suolistoa rauhoittava ruokavalio auttavat. Myös silmien limakalvot voivat kuivua. Oireet korjautuvat suurimmassa osassa tapauksista hoitojen loputtua.

Solusalpaajahoidon aikana voi luuytimen solutuotanto heikentyä, jolloin veren valkosolujen määrä laskee. Siksi solunsalpaajakuurien yhteydessä otetaan toistuvasti verikokeita. Luuytimen toiminnan seurauksena myös verihiutaleiden määrä voi laskea, jolloin verenvuotovaara lisääntyy. Samoin punasolujen määrä voi laskea, jolloin syntyy anemia.

Karvatupen solujen vaurioitumisesta seuraa hiusten ja muidenkin ihokarvojen lähtö muutaman viikon kuluttua solunsalpaajakuurien alusta. Mahdolliset kynsivauriot tulevat näkyviin vasta viikkojen kuluttua. Ihovaurioita voidaan vähentää suojaamalla sormia ja varpaita sekä hyvällä käsi- ja jalkahygienialla. Hiukset kasvavat takaisin hoidon päätyttyä.

Suolistosyövässä käytetään muun muassa seuraavia solusalpaajia:

  • Fluorourasiili on antimetaboliitti solusalpaajahoito, jota käytetään useissa ruoansulatuskanavan syövissä. Fluorourasiili annetaan tiputuksena suoneen. Fluorourasiili – hoidon haittavaikutuksina esiintyy pahoinvointia, ripulia, ihoreaktioita, hiusten lähtöä sekä verenkuvan muutoksia.
  • Oksaliplatiini on platinapohjainen solunsalpaajahoito, jota käytetään muun muassa paksunsuolensyövän. Oksaliplatiini annetaan tiputuksena suoneen. Annostus lasketaan potilaan pinta-alan mukaan, joka saadaan pituuden ja painon mukaan laskettua. Oksaliplatiini - hoidon haittavaikutuksena esiintyy neurotoksisuutta, joka ilmenee pistelynä sormissa, jalkapohjissa ja kasvoissa. Oireet korostuvat erityisesti kylmässä. Neurotoksisuuden pitkittyessä perifeerinen tunto voi heiketä.
  • Irinotekaani on solunsalpaaja, jonka syöpäsolujen kasvua estävä vaikutus perustuu topoisomeraasi 1 -entsyymin estoon. Sitä käytetään erityisesti paksusuolen syövän hoidossa yhdessä muiden syöpälääkkeiden kanssa. Irionotekaani -hoidon merkittävin haittavaikutus on ripuli.

Biologiset hoidot

Biologiset lääkkeet

Biologiset lääkkeet ovat joko kemiallisia aineita tai muokattuja vasta-aineita, jotka vaikuttavat yhteen tai useampaan tunnettuun kohdemolekyyliin syöpäsoluissa.

Biologiset lääkeaineet tunnistavat tietyn kohdemolekyylin syöpäkudoksessa ja estävät sen toiminnan. Estämällä kohdemolekyylin toimintaa pyritään pysäyttämään syöpäsolujen jakautuminen ja kasvaimen kasvu. Biologisten lääkkeiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa.

Suolistosyövän hoidossa käytössä olevien biologisten lääkkeiden toiminta perustuu

  • verisuonten kasvun estoon
  • kasvusignaalireittien estoon

Verisuonten kasvun esto

Syöpäkasvaimen verisuonet kuljettavat pahanlaatuisiin soluihin happea ja ravinteita. Kasvaimen veri- ja imusuonitus mahdollistavat myös etäpesäkkeiden muodostumisen eli metastasoinnin. Kasvainta ylläpitävät verisuonet onkin nähty tärkeänä syövän kasvun eston kohteena.

Kasvusignaalireittien estoon

Kasvusignaalireittien estolla voidaan vaikuttaa syöpäkasvaimen kehittymiseen ja kasvun eri kohtiin kuten syöpäsolujen aineenvaihdunnan estoon, syöpäsolujen jakautumiseen tai etäpesäkkeiden muodostumiseen.

Seuraavia valmisteita käytetään suolistosyövän hoidossa:

Bevasitsumabi

Bevasitsumabi estää verisuonikasvutekijän toimintaa. Lääkettä käytetään levinneen paksu- ja peräsuolisyövän hoitoon yhdessä solunsalpaajien kanssa.

Lääkkeen vaikutus kohdistuu elimistössä luontaisesti esiintyvään VEGF *- proteiiniin, joka on verisuonten kasvun välittäjäaine. Verisuonten puute johtaa kasvaimen hapen puutteeseen, minkä seurauksena kasvaimen kasvu pysähtyy ja kasvain saattaa pienentyä. Lisäksi syöpäsolujen leviäminencloseSolujen leviäminenSolujen määrän lisääntyminen solujen kasvun ja jakautumisen tuloksena. verenkierron mukana elimistön muihin osiin vaikeutuu.

Bevasitsumabi annetaan laskimoon.

Setuksimabi

Setuksimabi on vasta-aine epidermaalista kasvutekijän reseptoria (EGFR*) vastaan. Epidermaalisen kasvutekijän reseptorin lähettämien signaalien välitysreitti on osallisena muun muassa solujen elinajan säätelyssä, solukierron etenemisessä ja verisuonten kasvussa.

Setuksimabi sopii potilaille, joiden KRAS* – geeni ei ole mutatoitunut, vaan edustaa ns. villiä tyypiä.

Setuksimabi annetaan laskimoon.

Panitumumabi

Panitumumabi vaikuttaa erityisesti syöpäsolujen kasvua estävästi häiritsemällä tietyn proteiinin toimintaa syöpäsolun signaalijärjestelmässä.

Panitumumabi sopii potilaille, joiden KRAS – geeni ei ole mutatoitunut, vaan edustaa ns. villiä tyypiä.

Panitumumabi annetaan laskimoon.

Aflibersepti

Aflibersepti on fuusioproteiini, joka estää verisuonikasvutekijöitä. Nämä kasvutekijät osallistuvat angiogeneesicloseAngiogeneesiVerisuonten muodostuminen. Kasvaimen angiogeneesi on verisuonten kasvua kiinteään kasvaimeen sitä ympäröivästä kudoksesta. Kasvaimesta vapautuvat kemialliset aineet saavat tämän aikaan.in eli uusien verisuonten muodostukseen.

Aflibersepti annetaan laskimoon.

Regorafenibi

Regorafenibi on multikinaasiestäjä, joka vaikuttaa syöpäkasvaimeen kolmella eri vaikutusmekanismilla. Regorafenibi vaikuttaa syöpäsolujen jakautumiseen, kasvaimen mikroympäristöön ja se myös estää verisuonten kasvua eli angiogeneesiä.

Regorafenibi on suun kautta otettava tabletti.

Oireiden mukainen hoito

Oireenmukaisessa hoidossa tavoitteena on potilaan jäljellä olevan elämän laadun kohentaminen. Sitä voidaan antaa useita kuukausia tai vuosia, joissakin tapauksissa heti syöpädiagnoosista lähtien ja parantavien hoitojen rinnalla.

Oireenmukaisessa hoidossa keskitytään oireiden lievittämiseen. Oireenmukaisen hoidon menetelmät voivat olla osittain samoja kuin parantavan hoidon. Esimerkiksi sädehoidolla voidaan pienentää etäpesäkkeitä, mikä helpottaa potilaan oloa. Ruumiillisten oireiden lisäksi lievitetään potilaan henkisiä kärsimyksiä, kuten elämän loppumiseen liittyviä pelkoja ja ahdistusta.

  • KRAS = Kirsten rat sarcoma 2 oncogene homolog
  • VEGF = Vascular Endothelial Growth Factor
  • EGFR = Epidermal Growth Factor Receptor


A A A A A A

Muuta tekstin kokoa