Aiheenasyopa
Yleiset käyttöehdot Tietosuojalausunto Julkaisuoikeus
Hoitovaihtoehdot

MunuaissyöpäcloseMunuaissyöpäMunuaissyöpä johtuu epänormaalien solujen hallitsemattomasta kasvusta munuaisissa.än sairastuneille on tarjolla useita hoitovaihtoehtoja. Syövän levinneisyysasteen ja potilaan yleistilan mukaan valitaan hoito ja usein voidaan käyttää useampia hoitovaihtoehtoja.

Hoito syövän levinneisyysasteen mukaan

Levinneisyysasteet I ja II

  • Leikkaushoito, jossa munuainen poistetaan osittain tai kokonaan.
  • SädehoitocloseSädehoitoSyövänhoito, jossa kasvainkudokseen kohdistetaan ionisoivaa säteilyä. Tarkoituksena on tuhota kasvainkudosta. Joskus sädehoitoa annetaan myös hyvänlaatuisiin tiloihin, esimerkiksi kivun hoitoon. a voidaan käyttää, jos leikkausta ei ole mahdollista tehdä.

Levinneisyysaste III

  • Yleensä leikkaushoito, jossa tehdään radikaali munuaisen poisto ja alueellisten imusolmukkeiden poisto samassa yhteydessä.

Levinneisyysaste IV

  • Tässä levinneisyysasteessa munuaissyöpäcloseSyöpäSyöpä on elimistön solujen hallitsematonta kasvua. Syöpä muodostaa yleensä kasvaimen eli epänormaalin kudosmassan, joka syntyy solujen jakautuessa useammin kuin niiden pitäisi. Syöpäkasvaimet voivat levitä elimistön uusiin osiin etäpesäkkeiden avulla. on levinnyt niin laajalle, ettei sitä voida parantaa leikkaushoidolla. Tällöin voidaan harkita seuraavia hoitoja:
    • sytokiinihoito (IL-2 tai interferoni)
    • tyrosiinikinaasiestäjäcloseTyrosiinikinaasiestäjäLääke, joka estää solun kasvuun liittyvää viestintää ja saattaa tämän vuoksi estää syöpäkasvaimen kasvua. t (sorafenibi, sunitinibi, patsopanibi, aksitinibi), anti-VEGF-vasta-aine (bevasitsumabi) ja proteiinikinaasiestäjät (temsirolimuusi, everolimuusi)
    • sädehoito.
  • Joskus voidaan poistaa oireiden helpottamiseksi koko munuainen syöpäkasvaimineen vaikka syöpä olisi levinnyt laajemmallekin.
  • Joskus voidaan poistaa myös etäpesäkkeitä oireiden lievittämiseksi. Päätös tehdään yksilöllisesti etäpesäkkeiden määrän ja sijainnin mukaan sekä potilaan yleistilan perusteella.

Leikkaus

Leikkaus on munuaissyövän ensisijainen hoitomenetelmä, ja ilman sitä selviytymismahdollisuudet ovat usein huonot. Leikkauksen laajuus määräytyy syövän tyypin ja levinneisyysasteen mukaan. Seuraavia leikkaustyyppejä käytetään munuaissyövän hoidossa:

Radikaali munuaisen poistoleikkaus eli nefrektomiacloseNefrektomiaLeikkaus, jossa poistetaan munuainen.: Radikaalissa munuaisen poistoleikkauksessa poistetaan koko syöpään sairastunut munuainen sekä munuaista ympäröivä rasvakudos ja munuaisen yläosan kasvaimessa myös lisämunuainen. Tämä on munuaissyövän hoitoon liittyvä yleisin leikkaus.

Alueellinen imusolmukkeiden poisto eli alueellinen lymfadenektomia: Tämä toimenpide tehdään joskus radikaalin munuaisen poistoleikkauksen lisäksi. Alueellisessa lymfadenektomiassa poistetaan munuaisen viereiset imusolmukkeet, jotta voidaan tarkastaa, onko syöpä levinnyt niihin.

Osittainen munuaisen poistoleikkaus: Osittaisessa munuaisen poistoleikkauksessa poistetaan vain munuaisen sairas osa. Tämä toimenpide tehdään etenkin silloin, kun potilaalla on syöpä molemmissa munuaisissa tai hänellä on vain yksi munuainen, johon on ilmaantunut syöpä. Useimmiten osittainen munuaisen poistoleikkaus tehdään silloin, kun potilaalla on pieniä munuaiskasvaimia (<4 cm) ainoastaan yhdessä munuaisessa, minkä vuoksi potilaan sairastuneen munuaisen toiminta voidaan säilyttää osittain.

Munuaisen laparoskooppinen poistoleikkaus: Tämä mahdollisimman vähän invasiivinen toimenpide tehdään pienten viiltojen avulla siten, että lääkäri työntää tähystimen sisään yhden viillon kautta voidakseen tarkastella munuaista ja toisten viiltojen kautta vie leikkausvälineet leikkausalueelle. Munuaisen laparoskooppinen poistoleikkaus näyttää antavan yhtä hyviä pitkäaikaistuloksia kuin radikaali munuaisen poistoleikkaus, ja tavallisesti siihen liittyy lyhyempi sairaalahoito, nopeampi palautuminen ja vähemmän kipua.

Etäpesäkkeiden poisto: Joskus voidaan poistaa etäpesäkkeitä oireiden lievittämiseksi. Päätös tehdään yksilöllisesti etäpesäkkeiden määrän ja sijainnin mukaan sekä potilaan yleistilan perusteella.

Sädehoito

Sädehoitoa voidaan joskus myös harkita erityistapauksissa radikaalin munuaisen poistoleikkauksen jälkeen täydentävänä hoitona tai sitä voidaan käyttää, jos leikkaukseen ei voida ryhtyä. Sädehoidossa korkeaenergistä säteilyä käytetään syöpäsolujen tappamiseen. Sädehoitoa käytetään joskus myös munuaissyövän oireiden lievittämiseen. Sädehoidossa korkeaenergistä säteilyä käytetään syöpäsolujen tappamiseen. Munuaissyöpäsolut eivät valitettavasti ole kovin herkkiä säteilylle.

Sädehoidon haittavaikutukset vaihtelevat henkilöstä toiseen, eikä voi tietää varmasti, kenelle haittavaikutuksia tulee, minkälaisia ne ovat tai milloin niitä ilmaantuu. Sädehoidon yleisiä haittavaikutuksia ovat: ihon ärtyminen, pahoinvointi, uupumus ja ripuli.

SolunsalpaajahoitocloseSolunsalpaajahoitoSolunsalpaajahoito eli sytostaattihoito on lääkehoito, jota käytetään syöpäsolujen tuhoamiseen.

Solunsalpaajahoito eli sytostaattihoito on lääkehoitoa, jota käytetään syöpäsolujen tuhoamiseen. Munuaissyöpä on kuitenkin hyvin resistentti eli vastustuskykyinen perinteiselle solunsalpaajahoidolle. Myös solunsalpaajahoidon ja immunologisen hoidon yhdistelmää on käytetty munuaissyövän hoidossa.

Immunologinen hoito

Immunologinen eli biologinen hoitocloseBiologinen hoitoSyövän hoitomuoto, jossa pyritään tehostamaan elimistön omia puolustusjärjestelmiä tai jossa annetaan syöpäsolukkoa tuhoavia solutuotteita. auttaa elimistön immuunijärjestelmää taistelemaan syöpää vastaan. Immunologisista hoidoista munuaissyövän hoidossa käytössä ovat pitkään olleet interferoni-alfacloseInterferoni-alfaInterferonit ovat hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita, joita ihmisen elimistön solut tuottavat sopivan ärsykkeen, esim. virusten vaikutuksesta. Interferonit osallistuvat elimistön puolustamiseen viruksia vastaan, hidastavat syöpäsolujen kasvua soluviljelyolosuhteissa ja koe-eläinmalleissa sekä vaikuttavat syöpägeenien toimintaan ja solujen erilaistumiseen. Interferonit estävät myös jossain määrin verisuonten muodostusta. Alfainterferonia on tutkittu ja käytetty mm. levinneen munuaissyövän hoidossa. ja interleukiini-2. Näillä voidaan hidastaa levinneen munuaissyövän etenemistä osalla potilaista ja pienelle osalle potilaista on saatu täydellinen hoitovaste ja joillakin hoitovaste on kestänyt pitkään.

Immunologisen hoidon haittavaikutukset vaihtelevat hoidettavan potilaan ja hoitotavan mukaan. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat flunssan kaltaiset oireet, voimakas uupuminen, ihottumat, turvotukset ja verenpaineen lasku.

Muut lääkehoidot

Muita mahdollisia lääkehoitoja edenneessä munuaissyövässä ovat tyrosiinikinaasicloseTyrosiinikinaasiProteiini, joka toimii osana solun viestitysreittiä solun sisäisen viestinnän säätelyssä säädellen esimerkiksi solujen kasvua. estäjät (sorafenibi, sunitinibi, patsopanibi), anti-VEGF-vasta-aine (bevasitsumabi) ja proteiinikinaasiestäjät (temsirolimuusi, everolimuusi). Tyrosiinikinaasiestäjillä tarkoitetaan syöpälääkkeitä, jotka estävät syövän kasvua ja leviämistä vaikuttamalla syövän verisuonitukseen ja kasvuun liittyviin solun sisäisiin viestitysreitteihin.

Edenneessä munuaissyövässä on käytössä myös anti-VEGF-vasta-aine bevasitsumabi, joka on suonensisäisesti annosteltava vasta-aine kasvaimen angiogeneesicloseAngiogeneesiVerisuonten muodostuminen. Kasvaimen angiogeneesi on verisuonten kasvua kiinteään kasvaimeen sitä ympäröivästä kudoksesta. Kasvaimesta vapautuvat kemialliset aineet saavat tämän aikaan.ä välittävää verisuonten endoteelicloseEndoteeliVerisuonten ja imuteiden sisäpintaa verhoava yksinkertainen solukerros.kasvutekijää (VEGF) vastaan. Sen vaikutus perustuu kasvaimen verisuonituksen estymiseen ja siten kasvaimen kasvun estymiseen.

Kasvaimen leviämistä ja jakautumista voidaan estää myös proteiinikinaasiestäjillä temsirolimuusilla ja everolimuusilla, joiden vaikutus perustuu mTOR-viestintäketjun toiminnan estämiseen (mTOR-inhibiittori) kasvaincloseKasvainEpänormaali kudosmassa, joka syntyy solujen jakautuessa enemmän kuin niiden pitäisi tai jos solut eivät kuole niin kuin niiden pitäisi. Kasvaimet saattavat olla hyvänlaatuisia eli benignejä tai pahanlaatuisia eli maligneja (syöpä). Kasvaimia voidaan myös kutsua neoplasmoiksi. solun sisällä. Tätä viestintäketjua pidetään kasvaimen leviämisen ja jakautumisen kannalta tärkeänä.

Edennyttä munuaissyöpää sairastavilla potilailla tyrosiinikinaasiestäjät hidastavat syövän etenemistä kahdella tavalla:

  • Angiogeneesin inhibointi eli verisuonten kasvun esto: Tyrosiinikinaasiestäjät taistelevat syöpää vastaan estämällä angiogeneesiä eli kasvaimen kasvua ruokkivien uusien verisuonten muodostumista. Verisuonten kasvua estämällä ne estävät hapen ja tärkeiden ravinteiden saannin syöpäsoluilta, joilloin syöpäkasvain ei voi enää kasvaa.
  • Syövän kasvureitin esto: Tyrosiinikinaasiestäjät estävät myös syöpäsolujen lisääntymiseen liittyvän solun jakautumisviestitysreitin toimintaa.

Tavallisimpia tyrosiinikinaasiestäjien haittavaikutuksia ovat uupumus, ihottumat iholla tai kämmenissä ja jalkapohjissa, ripuli ja verenpaineen kohoaminen.

Haittavaikutusten varhainen havaitseminen ja hoito helpottavat hoitosuunnitelman toteuttamista.



A A A A A A

Muuta tekstin kokoa